29. maaliskuuta 2019

Kesäpojasta Vuoden Testaajaksi




Onneksi olkoon Ilpo Paju, Vuoden Testaaja 2018!

Ilpo Pajun matka testaajaksi on ollut vähintäänkin yllätyksellinen. Hän opiskeli nimittäin alun perin matematiikan opettajaksi.

Kuitenkin 21 vuotta sitten, vielä opiskeluiden ollessa kesken, Soneralta pyydettiin kesätöihin koodariksi. Paju hyväksyi paikan, ja ”kesätyöt” ovatkin jatkuneet vuodesta 1998 lähtien tähän päivään saakka.

Paju koodasi aluksi enimmäkseen Javaa, ja oli myös tekemässä ensimmäistä asiakasportaalia Suomeen. Miten hän sitten päätyi testaajaksi?

Koodaus ja testaus yhtä aikaa


Uran alkuaikoina Paju toimi ohjelmistoarkkitehtina eräässä monimutkaisessa useamman vuoden kestäneessä projektissa. Ohjelmistoa testattiin projektin loppuvaiheessa kuusi kuukautta uudelleen ja uudelleen, mutta joka testauskerralla jotain meni pahasti pieleen. Hanke alkoi ajautua karille, jolloin Paju pohti, miten sen saisi pelastettua.

Ja niin ohjelmistotestaus tuli koodauksen ohelle. Paju huomasi nopeasti, että testaus on tiedettä – siinä on erilaisia menetelmiä, vaiheita ja tekniikoita, joilla laatua voi varmentaa. Ala imaisi nopeasti mukanaan, ja siitä asti Paju on kehittänyt automatisoitua yksikkö- ja integraatiotestausta, regressiotestausta ja tietoturvatestausta.

Vuonna 2007 Paju olikin kahdella alalla – koodaus ja testaus. Jompaankumpaan sitten piti erikoistua, ja nyt 11 vuoden ajan hän on kehittänyt testiautomaatiota ja kouluttanut testaajia testausautomaation pariin.

Testausautomaatio ja innovaatiokilpailu


Kolme vuotta sitten Tiedolla oli innovaatiokilpailu pilvipohjaisista ratkaisuista. Paju sai kolmen kollegansa kanssa idean tehdä automaattisesti pilvessä skaalautuvan testausjärjestelmän. Bisnesenkelit sparrasivat ideaa ja niin oltiin valmiita osallistumaan.

Lopulta nelikko voitti kilpailun. Innovaatio oli Andon - DevOps-alusta, jossa kaikki kehitys ja testaus on täysin automatisoitu; koodin kääntämisestä testaamiseen ja siitä asennukseen. Andon pääsi oitis käyttöön: viimeiset puolitoista vuotta Paju on ollut mukana eläkejärjestelmäuudistuksessa, jossa kaikki automatisoidaan Andonilla.

Testaajan merkitys kasvaa


Vuosien mittaan Paju on huomannut, että viimeistään DevOpsin tultua testausautomaatio on välttämättömyys, ei lisä. Testausta on nykyään kyettävä tekemään useita kertoja päivässä – ilman testausautomaatiota se ei ole mahdollista. DevOps on myös Pajun mukaan tuonut valtavan mullistuksen alalle, sillä testaajien tulee nykyään hallita automatisoinnin lisäksi myös pilvipalvelut. Testauksen tulevaisuuden päänäkymiksi Paju mainitseekin automaation sekä pilvipalvelut.

Testausalaa todella tullaan aina tarvitsemaan, ja testaajien rooli on merkittävä: kuinka tärkeitä he ovatkaan, kun kyse on rauhasta, rahasta tai jopa ihmisten hengestä? Mahtoiko esimerkiksi jokin aika sitten tapahtunut Boeingin lentoturma johtua ohjelmistovirheestä, jota ei saatu kiinni automaattisessa testauksessa?

Jatkuva kehitys


Parasta alalla on Pajun mielestä huikeat työkaverit sekä se, että alalla tulee heittäytyä päivästä toiseen haastavissa hankkeissa.  Testaus on myös jatkuvaa oppimista sekä itsensä kehittämistä, eikä tämä kehitys tule koskaan loppumaan. Pajulla on matematiikkataustastaan johtuen hyvä ongelmanratkaisukyky, joka myös motivoi häntä työssä.

Haasteena alalla taas on sen tekninen kehitys sekä omaksuttavien asioiden valtava määrä. Sen lisäksi tekoäly tulee tuomaan vielä omat mausteensa soppaan – miten sitä hyödynnetään testaamisessa? Pian kaikki on aivan uutta.

Alalla aloitteleville Pajulla on vinkki, joka on myös hänen oma mottonsa: haasteita ei tule koskaan pelätä, vaan nähdä ne mahdollisuutena itsensä kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Tulta päin!

”Kesäpojaksi ihan hyvin.”


Nelli Miettinen

27. maaliskuuta 2019

Joustavammat tietokantahaut Oraclesta hyväksikäyttäen SQL:n lisäksi PL/SQL-kieltä


Datan määrä tietokannoissa kasvaa yhä nopeammin, mutta tiedoksi se muuttuu vasta, kun se löydetään tietokannoista ja tulkitaan oikein.

Business Intelligence -välineet ovat tehneet tiedon analysoinnin hyvin helpoksi ja vaivattomaksi. Totuus on kuitenkin se, että SQL on yhä se väline, jolla tieto esiin kaivetaan. Tietovarastoista, jotka on siis suunniteltu raportointia ajatellen, tieto on melko helppoa löytää, mutta jos tieto tulee suurista tapahtumankäsittelyjärjestelmistä, tilanne on avian toinen.

Satojen tietokantataulujen järjestelmistä juuri sen oikein tiedon löytäminen vaatii usein SQL-taituruutta ja tietokantarakenteen hyvää tuntemusta.

Molempien kohdalla on organisaatioissa suuria ongelmia ja puutteita.

Tietokannan rakenteen tuntemisen oppimiseen paras keino on mallintamisvälineiden käyttö.

SQL-taidot vuorostaan opitaan kursseilla ja ne kehittyvät käytännön työssä. Joskus ne kehittyvät jopa liian pitkälle. Liian usein näen tietokantahakuja, jotka ovat jo koodiltaankin pitkiä kuin nälkävuodet ja hauissa on alikyselyitä poikineen. Haut toimivat - ja kaikki toivovat, että ne tuottavat myös oikean tuloksen eli palauttavat oikeat tiedot.

Näin voi olla tai sitten ei. Hakua, joka koostuu joukosta alikyselyitä ja suoritetaan yhtenä komentona, on erittäin vaikeaa testata. Alikyselyjen välituloksista ei jää tietoa minnekään. Miten mahdollistaa hakutulosten oikeellisuus?

Korvaamalla pitkät alikysely-hirviöt PL/SQL-moduulilla tietokannassa.
Oracle PL/SQL-kieltä käytetään liian vähän, vaikka sen avulla tietokantahaut
voitaisiin usein saada paljon selkeämmiksi ja helpommiksi toteuttaa. Usein näkee pitkiä SQL-hakuja lukuisine alikyselyineeen, joita juuri kukaan muu kuin haun kirjoittaja itse ei osaa tulkita.

Näiden hakujen testaus on myös suuri päänsärky organisaatioille. Etenkin siinä vaiheessa, kun haun koodannut henkilö vaihtaa maisemaa eli työnantajaa.

Miksi sitten kannattaisi hyväksikäyttää Oracle PL/SQL-kieltä tietokantahakujen toteuttamisessa?

1. hakujen laadun parantamiseksi: monimutkaisen haun lopputuloksen oikeellisuuden todentaminen on PL/SQL:n avulla tavattoman paljon helpompaa kuin SQL:n avulla
2. PL/SQL avaa uusia mahdollisuuksia: SQL on ”vain” relaatiokannan käsittelykieli, PL/SQL on ohjelmointikieli, joka pitää sisällään laajan työkalupakit valmiita
ohjelmapaketteja
3. PL/SQL on helppo kieli ja nopea oppia: sen oppiminen ei vaadi kuin pari työpäivää.


Lisätietoja saat ilmaisessa webinaarissamme Joustavammat tietokantahaut Oraclesta SQL:llä ja PL/SQL-kielellä

Katso myös koulutuksemme: Oracle 12c PL/SQL perusteet ja Oracle 12c PL/SQL -tietokantamoduulit.

Kari Aalto
---------------
Kari Aalto on kokenut ja riippumaton Oracle- ja BI/DW-asiantuntija ja kouluttaja. Hänellä on 25 vuoden kokemus Oracle-teknologiasta ja 8 vuoden kokemus QlikView/QlikSense-teknologiasta.

25. maaliskuuta 2019

Microsoft sertifiointi – ovatko roolit hukassa?


Microsoft muutti vuoden 2019 alusta Azure-sertifiointinsa roolipohjaiseksi, mikä oli totaalinen muutos aiempaan tuotekohtaiseen sertifiointiin. Muutos oli merkittävä, ja sen jälkeen kaikki toimijat ovat olleet täysin hukassa mitä tämä tarkoittaa ja miten tästä eteenpäin. Tilanteeseen on tuonut oman mausteensa se, että vuoden alussa osa sertifiointikursseista on vielä julkaisematta ja testit Beta-vaiheessa. Nyt kun olemme jo maaliskuussa alamme ymmärtää, mitä on tapahtunut ja miksi. Vaikka roolit ovat olleet aluksi hukassa, niin nyt voi kuitenkin jo tiivistää: muutos oli onnistunut ja se helpottaa asiantuntijoiden kouluttautumista.  

Meistä osa ei ole vielä edes huomannut muutosta, mutta katsotaan, mikä on muuttunut ja miksi. Käytän esimerkkeinä kouluttamiani Microsoft Azure- ja Microsoft 365 -ympäristöjä. Niin, Microsoft 365 oli aiemmalta nimeltään Office 365, muutosta siinäkin. 

Aikaisemmin Microsoft-sertifioinnit pohjautuivat tietyn tuotteen tekniseen osaamisen. Tämä näkyi Azuren osalta siten, että aiemmat koulutukset keskittyivät Azuren teknologian osaamisen. Koulutuksissa käytiin lävitse Azuren tekniikkaa, kuten verkkoja, virtuaalikoneita, web appejä ja tietokantoja. Nyt Azureen on tuotu niin paljon teknologiaa, että teknologiapohjainen näkökulma ei enää toimi. Sama haaste on myös O365-palvelussa, jossa oli aluksi neljä peruspalvelua, mutta Microsoft 365 (ent. O365) on kokonaisuus, josta löytyy jatkuvasti uusia palveluita.

Microsoft siirtyi siis sertifioinneissa roolipohjaiseen ajatteluun. Roolit voidaan karkeasti jakaa seuraavasti: ylläpitäjä, kehittäjä ja arkkitehti. Näissä rooleissa käydään lävitse myös tekniikkaa, mutta näkökulma on paljon laajempi, sisältäen kyseisen roolin kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Ylläpitäjän kannalta oleellista on myös se, että nyt keskitytään aikaisempaa enemmän ympäristön ja palveluiden valvontaan niin käytettävyyden kuin tietoturvankin näkökulmasta.

Microsoft Azuren roolit

Microsoft Certified Azure Fundamentals (AZ-900) muodostaa pohjan kaikille Azure-sertifioinnille. Se ei ole pakollinen niille, joilla on jo Azure-osaamista, mutta uusille Azuren käyttäjille se tarjoaa loistavat perustiedot. 

Rooli (sertifiointi): Microsoft Certified Azure Administrator
Koulutus: AZ-100: Microsoft Azure Infrastructure and Deployment tai 
AZ-101: Microsoft Azure Integration and Security
Azure Solutions Architect

Rooli (sertifiointi): Microsoft Certified Azure Solutions Architect
Kouluuts: AZ-300 Azure Architect Technologies tai Exam AZ-301: Microsoft Azure Architect Design

Microsoft 365:n roolipohjaisuuden lisäksi merkittävää on tietoturvan ja sen ylläpidon merkityksen kasvu. Tämä on varmasti vastaus reaalimaailman tarpeeseen. Microsoft 365:n osalta löydät koulutukset parhaiten hakusanoilla MS-100, MS-101 ja MS-500.

Uudet roolipohjaiset sertifioinnit tuovat uuden näkökulman sertifiointeihin. Nyt ei enää niinkään kysytä, mitä kaikkia vaihtoehtoja ko. tuotteessa on käytettävissä. Ensimmäistä kertaa kerrotaan, mitä esimerkiksi Azuren ylläpitäjän roolissa olevan pitäisi tietää Azuresta ja käytettävissä olevista tärkeimmistä tekniikoista. 

Muutos on suuri, mutta tuottaa paremman lopputuloksen. Ei siis muuta kuin kohti uusia rooleja.

MCT-roolissa, Kari Kuosa

Katso uusi roolisi ja tutustu Tieturin Azure-koulutuksiin.

22. maaliskuuta 2019

Vuoden Testaaja 2018 on valittu!


Vuoden Testaaja 2018 äänestys on päättynyt. Äänestys kävi vilkkaana ja ääniä annettiin yli 500 kpl. Ehdokaslista oli tänäkin vuonna todella kovatasoinen ja kaikki ehdokkaat saivat hienosti kannatusta. Voittajaksi selvisi upealla äänisaaliilla Ilpo Paju Tiedolta.

Ilpon saamassa, loistavassa palautteessa sanottiin mm.
  • Hän on työllään vaikuttanut todella paljon koko yrityksen käytäntöihin ja innostaa esimerkillään kollegoita pyrkimään aina vain syvällisempään osaamiseen.
  • Jos ei kukaan muu tiedä, niin hän tietää tai ottaa selvää.
  • Hänen ansiostaan julkaistavan koodin laatu on parantunut huomattavasti.
  • Hänellä on aina positiivinen asenne tiukankin paikan tullen.
  • Aina mukava, pirun pätevä, innostava ja hauska tyyppi.
Onnea voittajalle ja kaikille ehdokkaille sekä kiitos kaikille äänestäneille!

21. maaliskuuta 2019

Kaikkihan nyt Wordia osaa käyttää!


Näin varmasti suurin osa meistä ajattelee. Mutta onko asia noin? Väittäisin, että moni meistä kyllä ”osaa” käyttää Wordia, mutta monet sen hienoudet ja omaa työtä helpottavat toiminnot jäävät hyödyntämättä.

Minulla Word on päivittäisessä käytössä – pääosin markkinoinnin sisällöntuotannon työkaluna, joten ns. perusosaaminenkin on tuntunut riittävältä, sillä tekstin lopullinen muotoilu tapahtuu blogissa, some-kanavissa ja verkkosivuilla. Kun tilaisuus tarjoutui, osallistuin kuitenkin Word-koulutukseen, sillä uuden oppiminen on mielestäni innostavaa.

Päivän ensimmäisenä aiheena oli pikatyökalurivi, eli itse räätälöity setti useimmin käytössä olevista toiminnoista ja komennoista. Joko sinä olet tehnyt omaa työtäsi nopeuttavan kokoelman? Minä en ollut, mutta nyt valintanauhani alla komeilee muutaman komennon rivi, josta löydän hetkessä mm. Esikatselun ja Tallenna nimellä -komennon.

Pikatyökalurivin saat tehtyä napsauttamalla valintanauhan päällä hiiren kakkospainikkeella (se oikeanpuoleinen) ja valitsemalla Customize Quick Access Toolbar (Pikatyökalurivi).



Mikäli siirrät paljon tietoa Wordin ja Excelin välillä, on hyvä idea lisätä myös Excel pikatyökaluriville. Se onnistuu avaamalla pikatyökalu-valikko ja valitsemalla More Commands (lisää komentoja) > Quick Access Toolbar > All Commands > valitse Excel ja muut haluamasi ohjelmat.


























Aivan mahtavana uutisena tuli myös se, että kun Wordiin lisää taulukon, ei sitä luodessa tarvitsekaan tietää, kuinka monta riviä taulukkoon tulee, vaan uuden rivin voi lisätä helppoakin helpommin tabulaattorilla aina viimeisessä solussa.

Ja bonuksena opimme Wordin käyttöä helpottavia ja nopeuttava näppäinkomentoja.
  • Ctrl + M = suurenna sisennystä
  • Ctrl + Shift + M = pienennä sisennystä
  • Ctrl + Shift + 8 = piilomerkit näkyviin ja pois näkyvistä
  • Ctrl + Enter = pakotettu sivunvaihto. Tällä komennolla saat pidettyä sivujaon oikeana, vaikka lisäisit tai vähentäisit jonkin sivun sisältöä. Kannattaa siis korvata runsas Enterin naputtelu tällä 😊
  • Shift + Enter = rivinvaihto kappaleen sisällä. Tällä komennolla saat esim. nimen yhtenäisesti samalle riville.

Koulutuspäivän annista oli hurjasti hyötyä! Mikäli Word on aktiivisesti käytössäsi, suosittelen lämpimästi tulemaan tarpeitasi parhaiten vastaavaan Word-koulutukseen.

Tarja Kinnunen
Tieturin markkinointiasiantuntija

20. maaliskuuta 2019

Ravinto tukee aivojen oppimiskykyä




Oletko vegaani, flexitaristi vai sekasyöjä?

Koulutuskeskuksena Tieturille on tärkeää, että koulutusolosuhteet tukevat oppimista kokonaisvaltaisesti, ja siksi olemme valinneet Fazerin yhteistyökumppaniksi. Tunnistamme hyvän ravinnon merkityksen oppimisessa ja tahdomme, että meidänkin asiakkaamme syövät ruokaa, joka edesauttaa kognitiivista suorituskykyä.

Tulevaisuuden ruokatrendit voidaan tiivistää terveyteen, hyvinvointiin ja kestävyyteen. Ruokatietoutta on niin paljon, että se, mitä syöt, on osa identiteettiäsi, eikä vain selviytymiskeino. Ei riitä, että ruoka on ravintorikasta ja makoisaa – sen tulee myös olla eettistä, sillä ilmastonmuutosahdistuksessa kasvanut sukupolvi tiedostaa hyvin esimerkiksi lihateollisuuden haitat maapallolle.

Perusruoista saatavista vitamiineista on opetettu kaikille jo koulun terveystiedon tunneilla. Nykyään aiheeseen on kuitenkin paneuduttu syvemmin - vatsan ja aivojen välinen yhteys onkin luultua suurempi, ja suolistoa sanotaankin toisiksi aivoiksi.

Fazerkin tunnistaa tämän yhteyden, ja onkin startannut Fazer Brainhow-tutkimusohjelman, jossa selvitetään, millainen ravinto yhdessä unen, fyysisen ja psyykkisen toiminnan sekä palautumisen kanssa voisivat parantaa kognitiivista suorituskykyä. Tämä holistinen lähestymistapa ravintoon auttaisi pitämään energiatasonkin hyvänä. Fazer onkin tehnyt testejä, joissa asiakkaat ovat syöneet aivoruokaa, ja sen jälkeen heidän syömistään, nukkumistaan, liikkumistaan sekä ruokailutottumuksiaan on seurattu.

Fazer Food Servicesillä ruokahävikin pienentäminen on pitkäjänteistä työtä. Tavoitteena on vähentää ruokajätettä arvoketjun kaikissa vaiheissa aina tilaamisesta ja varastoinnista ruoan esillelaittoon asti. Inspiraatiota haetaan esimerkiksi helsinkiläisestä Loop-ravintolasta, jossa ruoat valmistetaan vähintään 90-prosenttisesti tukkukauppiaiden, ravintoloiden ja ruokakauppojen poisheittämistä aineksista. Loop myös palkkaa ihmisiä, joiden olisi ehkä vaikea saada muualta töitä, kuten maahanmuuttajia. Fazerin liiketoiminnot tekevät yhteistyötä Loopin perustajan, From Waste To Tasten kanssa etsimällä eri ratkaisuja ruokahävikin pienentämiseen.

ICT-yrityksenä Tieturille sopii myös Fazerin pyrkimykset yhdistää ruoka teknologiaan. Fazerin vuoden 2019 trendiraportissa puhutaan nimittäin siitä, miten älykästä dataa voidaan hyödyntää ruoan kasvattamiseen ja toimittamiseen.

Terveyden ja kestävyyden lisäksi Fazer pysyy aina ajan tasalla: vuonna 2019 Fazerin ravintoloissa seurataan viittä uutta trendiä, jotka ovat uudet kasviproteiinit, ayurveda, värikkäät lattet, pavut leivonnaisissa sekä glamouria esillepanoissa visuaalisen aistinautinnon tuomiseksi. Odotamme innolla, miten tämä näkyy meillä Töölönlahdella.

Visuaalisuuden esiintuomista ollaankin mietitty toden teolla. Oxfordin yliopiston kokeellisen psykologian professori Charles Spence kertoo dokumenttielokuvassa Tasteology kuinka värit, koostumukset, tuoksut, äänet ja esillepano kertovat, mitä makuja voimme odottaa. Elokuva kertoo muun muassa sen, että makeiden asioiden syöminen valkoisilta lautaisilta maistuu paremmalta kuin mustilta lautasilta.

Uutta ravintolaa suunnitellessaan Fazer Food Services ottaa huomioon ruoan lisäksi myös palvelun ja tunnelman, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaiseen kokemukseen. Aistimarkkinointiin panostetaan värien, muotojen, äänien ja kontekstien saralta. 

Hero Chef-keittiömestari on ravintolan kasvot ja Mood Operator toimii henkilökunnan ja asiakkaiden välisenä yhteyshenkilönä. Asiakkaat käyvät yleensä syömässä Fazerin ravintolassa useinakin päivinä viikossa, ja näin ollen on tärkeää, että henkilökunta tunnistaa heidät.

Olemme erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön Fazerin kanssa, ja kiitollisia siitä, että meillä on mahdollisuus jatkaa sitä tulevaisuudessakin! 


Nelli Miettinen

14. maaliskuuta 2019

Hinnoitteluvirhe voi tuhota bisneksesi




Tuotteistamisen yksi vaihe on hinnoittelu. Sehän on helppoa. Sen kun lätkäiset tuotteesi päälle hintalapun ja homma on sillä selvä. Kaksysiysi + alvi ja kauppa käy. Kovin usein kuitenkin kauppa ei käy, tai vaikka kävisikin, niin viivan alle ei tahdo jäädä katetta. Vika löytyy tällöin usein hinnoittelusta.

Kuka määrää lopulta hinnan?

Hinnan määrää aina asiakas. Asiakas yksin päättää, maksaako hän sinulle sen hinnan, mitä pyydät. Miten ihmeessä yrittäjäparka voi sitten tietää, mitä asiakkaan päässä liikkuu ja kuinka paljon asiakas on valmis maksamaan? Asiaan on mahdollista saada selvyyttä eri menetelmin, vaikka joskus hinnoittelu jääkin kokeilun varaan. Hinnoittelusta löytyy paljon tietoa eri lähteistä. 

Hinnoittelu omien kustannusten mukaan

Ensimmäinen hinnoittelun sääntö on, että älä hinnoittele omien kustannuksiesi mukaan. Toinen hinnoittelun sääntö on, että älä siltikään hinnoittele omien kustannuksiesi mukaan. Se on todellisuudessa kaikkein huonoin hinnoittelumalli, koska silloin ansaitset usein aivan liian vähän. Ja jos perustelet hintaasi omilla kustannuksillasi, voi asiakas helposti hakea sen edullisemman vaihtoehdon, kun sinulle työ on niin kallista. Ohjaa aina keskustelu ja asiakkaan ajattelu hänen saamaansa hyötyyn, koska sitä asiakkaan pitää ajatella. Järkevän asiakkaan mielessä onkin vain hänen hyötynsä, eivät sinun kustannuksesi. 

Pitäisikö kustannukset sitten unohtaa kokonaan? No ei toki. Jos myyt alle omien kustannustesi, teet jokaisen kaupan myötä tappiota ja sehän johtaa varmaan konkurssiin. Varmista aina, että saat myynnistä enemmän kuin oma kustannuksesi on. Jos et siihen pysty, käsissäsi ei ole hinnoitteluongelma vaan tuotteistamisongelma.

Hinnoittelu kilpailijoiden hintojen mukaan

Seuraavaksi mieleen saattaa juolahtaa, että hinnoittelenpa tuotteeni hieman edullisemmaksi kuin kilpailijat vastaavansa. Tällä tavallahan kaikki tulevat ostamaan minulta. Näin voi tapahtuakin, mutta vain hetken aikaa. Hetken kuluttua kilpailijat tekevät samalla tavalla ja taas olet kalliimpi kuin he. 

Hinnanalennusten kierre on valmis käynnistymään, ja siinä pelissä ei yksikään yrittäjä voita. Jos joudut jatkuvasti kuuntelemaan asiakkaan suusta lauseita, kuten "anna alennusta, koska saan tämän naapurista halvemmalla", ei sinulla ole todellisuudessa hinnoitteluongelmaa vaan tuotteistamisongelma. Tuotteesi ei silloin erotu kilpailijoiden tuotteista mitenkään ja silloin ainoa järkevä valintaperuste on hinta. Tällöin ota apuusi tuotteistamisen keinot ja kehitä omasta tuotteestasi sellainen kokonaisuus, että se on vertailukelvoton kilpailijoiden tuotteiden kanssa. Usein esim. tuotteiden ja palveluiden paketointi suuremmiksi kokonaisuuksiksi auttaa. 

Asiakkaan saama arvo hinnan perusteena

Silloin, kun asiakas kokee saavansa sinulta ostamastaan palvelusta enemmän arvoa kuin maksaa, on hänen helppo tehdä ostopäätös. Vielä helpompi se on silloin, kun pystyt selvästi osoittamaan asiakkaalle, kuinka paljon hän menettää sen seurauksena, että ei osta tuotettasi tai palveluasi. Menettämisen pelko on paljon painavampi syy raottaa lompakkoa kuin mahdollisesti saatu voitto. 

Kuinka sitten saat selville sen, paljonko asiakas saa hyötyä palvelustasi? Tämä voi olla usein haastavaa ja jos et keksi yhtään mitään, kannattaa palata vielä miettimään palvelun sisältöä, asiakaslupausta ja hyötyä. Myynti helpottuu todella paljon, kun saat asiakashyödyn selkeäksi numeroksi. Asiakkaat, varsinkin yritykset eivät kuluta, ne haluavat investoida.

Tätä menetelmää kutsutaan yleensä dollarisoinniksi, vaikka euroalueella ollaankin. Dollarisointi tarkoittaa menetelmää, jossa määritetään se konkreettinen euromäärä, minkä asiakas joko saa lisätuloja palvelullasi tai menettää ilman palveluasi. Seuraavaksi mieleesi voi tulla ajatus siitä, että asiakkaani ovat erilaisia, enkä uskalla luvata euromääriä. Lue eteenpäin ja katsotaan, miten tätä voidaan helpottaa.

Kiinteä hinta on helppo hinta

Ylivoimaisesti helpoin tapa määrätä palvelun hinta on antaa sille kiinteä hinta. Silloin asiakas tietää aina, minkä verran hänen pitää maksaa ja hän voi pohtia, onko investointi hänelle kannattava. Tässä mallissa asiakkaalle ei tule yllättäviä lisäkustannuksia ja asiakastyytyväisyys nousee. 

Myyjän kannalta hankaluus on tietysti se, että asiakkaan saama arvo hyödykkeestä voi vaihdella ja vaihteleekin asiakkaiden mukaan. Tämän vuoksi kiinteä hinta sopii parhaiten sellaiselle palvelulle, jossa pystyt sanomaan asiakkaalle hyödyn olevan vähintään X euroa, mahdollisesti jopa enemmän. Tällöin voit tehdä hinnoittelun niin, että asiakkaat saavat huomattavasti enemmän arvoa kuin mitä pyydät. Ja ne asiakkaat, jotka eivät usko väitettä tai joille itsekin tiedät, että väite ei pidä paikkaansa, eivät ole sinun asiakkaitasi. Kaikki eivät kuitenkaan osta ja se ei haittaa mitään. Jos kaikki ostaisivat, olisivat hintasi liian edulliset.

Arvopohjainen hinnoittelu laajoissa projekteissa tai asiantuntijatyössä.

Hinnoittelu on mahdollista tehdä myös ilman kiinteää hintaa, vaikka monet vannovatkin kiinteän hinnan nimeen. Kiinteän hinnan puolesta puhuu moni hyvä syy, kuten äsken jo huomattiinkin. Kiinteä hinta on helppo ja selkeä sekä se poistaa asiakkaalta riskiä, mikä on ostamisen kannalta tärkeää. 

On kuitenkin tilanteita, missä sekä myyjä että ostaja voivat saada paremman lopputuloksen puhtaasti arvopohjaisella hinnoittelulla, joka on Suomen
markkinoilla edelleen vähän käytetty lähestymistapa hinnoitteluun ja myyntiin. Monet ajattelevat suuret ja monimutkaiset projektit valitettavan usein kustannusten kautta. Arvopohjainen hinnoittelu soveltuu parhaiten asiantuntijaprojekteihin ja sen perustana on menetelmä, missä sekä ostaja että myyjä saavat reilun osan projektin tai palvelun arvosta. 

Kerron tarkemmin arvopohjaisesta hinnoittelusta myös Tieturin Tuotteistus ja hinnoittelu -koulutuksessa. Mikäli kaipaat kunnon lisäpotkua liiketoimintaan, tule mukaan koulutukseen hakemaan konkreettiset opit, joiden avulla pystyt kehittämään omaa tuotettasi ja hinnoitteluasi.

Hinnoittelusta on myös maksuton webinaari Vinkkejä palvelutuotteen hinnoitteluun 9.4. Tervetuloa osallistumaan!

Petri Eklund

11. maaliskuuta 2019

ITIL® 4 – Mitä uutta service desk -alueella?


No, eipä paljon, voisi äkkiseltään sanoa. Service desk nähdään edelleenkin keskeisenä palvelunhallinnan osa-alueena, jolla on tärkeä rooli arvon tuottamisessa liiketoiminnalle. Ulkoisesti erona on se, että ITIL ei enää puhu funktioista ja prosesseista vaan ’practices’, käytännöistä, toimintatavoista tai mikä tuleekin aikanaan olemaan ns. virallinen käännös tälle termille. Service desk on toisin sanoen yksi ITILin määrittelemistä 34:stä ’practices’, joihin kuuluvat myös v3:sta tutut ja joissain tapauksissa hieman modifioidut (entiset) prosessit sekä joukko uusia.

ITILhän ei ole koskaan keksinyt mitään järisyttävästi uutta, vaan se on dokumentoinut kirjoihin ja kansiin niitä hyviä käytäntöjä, joita maailmalla on jo menestyksellisesti noudatettu, ja saattanut ne siten kaikkien tietoon ja hyödynnettäviksi. Niin tässäkin tapauksessa. Käsitteet kuten AI, swarming, automaatio, robotic process automation RPA, chatbot sekä sisäiset ja julkiset keskustelufoorumit ja SOME laajassa merkityksessä ovat olleet näkyviä jo usean vuoden ajan. Nämä kaikki käsitteet liittyvät kiinteästi myös service deskiin. Robottia käytetään esimerkiksi tukipyyntöjen luokitteluun, erilaisia käsittelyketjuja kuten tilaukset on automatisoitu, chatbot antaa tukea nettisivuilla, tukitiimit viestivät chatillä, twiittauksia seurataan jne.

Ehkä vähiten hyödynnetty on ’swarming’ eli ’parveilu’. Sillähän tarkoitetaan esimerkiksi, että häiriö- tai ongelmatilanteissa mahdollisimman suuri joukko sidosryhmiä osallistuu alkuvaiheen käsittelyyn antamaan ’inputtia’, jonka jälkeen asialle löydetään tarvittaessa jatkokäsittelijä(t), ja muut palaavat omiin tehtäviinsä. Käsittely ei siis ole ainakaan alkuvaiheessa hierarkkinen ja tukitasoihin perustuva etenemismalli tai prosessi, vaan asian ympärillä parveilevat kaikki tahot, joilla on mahdollisesti näkemystä, kokemusta tai tietoa asiasta. Artikkelissani vuodelta 2017 Hierarkia vai tiimien tiimi kuvasin mm. juuri tällaista toimintamallia.

Helpommin sanottu kuin tehty. Näin varmasti, mutta kannattaa kokeilla. Organisaatiorakenne tai tiukka prosessikulttuuri voi johtaa siiloutumiseen, jolloin asiat pysyvät omissa ’putkissaan’ ja lokeroissaan ilman riittävää yhteistyötä ja tiedon vaihtoa. Kuuntelin viime vuoden  SITS18-konferenssissa case-esitystä ”NHS digital story of transformation”. NHS Digital tuottaa palveluita sekä NHS:lle eli National Health Service -organisaatiolle että myös muille terveysalan toimijoille. Organisaatio on rakennettu siten, että erillisten tukitiimien ja prosessien sijasta keskeisistä palveluista vastaavat solut, joissa on mukana henkilöitä eri prosesseista ja palvelutiimeistä. Hyötyinä raportoitiin mm. palvelujen parempi saatavuus, palvelutuotannon ja kehittämistiimien välisen kommunikaation lisääntyminen, avoimien häiriökirjausten määrän lasku paikoin jopa 50 %, ratkaisuajan puolittuminen jne.

Kaiken kehittämisen taustalla oli hyödyntää mm. ketteriä menetelmiä sekä DevOps- ja Lean-ajattelua. Nämä ovat ihan samat asiat, jotka ovat myös ITILin uuden version kantavia ajatuksia. Pihvi ei olekaan siinä, että esimerkiksi service desk olisi nyt erilainen kuin ennen. Se on ihan sama tärkeä palvelunhallinnan osa-alue, mutta asioita TEHDÄÄN eri tavalla: ITIL korostaa asiakaskokemusta, kokonaisvaltaisuutta, ketteryyttä, automaation hyödyntämistä siellä, missä siitä on hyötyä, arvon tuottamista eri toimijoiden yhteistyön ja yhteisen tekemisen kautta. Eivät nämä asiat olleet mitenkään vieraita tai poissuljettuja edellisessäkään ITILin versiossa. Ne vain peittyivät ainakin näennäisesti tiukan prosessiajattelun taakse.

Ensin meillä oli funktiot, sitten prosessit ja viimeksi elinkaarimalli. Nyt ITIL kuvaa palvelun arvojärjestelmän (SVS, service value system). Tervetuloa kursseille tutustumaan ITIL 4 Foundation:iin!

Liisa Torkkeli
--------------
Liisa Torkkeli on itsenäinen palvelunhallinnan konsultti ja valmentaja. Hän kouluttaa projektinhallintaan liittyviä erilaisia kurssikokonaisuuksia, ja on myös sertifioitu Prince2-projektimenetelmän ja ITIL-viitekehyksen kouluttaja. Konsultointitehtävät kattavat palvelunhallinnan eri osa-alueet kuten palvelut, prosessit ja service desk -toiminnon. Kaikilta koulutus- ja konsultointialueilta on myös laaja käytännön kokemus.

7. maaliskuuta 2019

Tervetuloa Knowit!


Tieturin asiakkaat pääsevät jatkossa nauttimaan myös Knowitin asiantuntijoiden osaamisesta koulutuksissamme. Knowit on konsulttiyritys, joka kiihtyvän digitalisaation aikakautena luo yksilöllistä arvoa asiakkaille kolmella eri liiketoiminta-alueella: Experience, Insight ja Solutions. Yrityksessä yhdistyy suunnittelu- ja viestintä-, liikkeenjohdon konsultointi- ja IT-osaaminen. Knowitilla työskentelee yli 2 000 työntekijää Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Tanskassa ja Saksassa. 

Tekoälyllä ja ohjelmistorobotiikalla on merkittävä rooli yritysten ja julkisen hallinnon digitalisaatiossa. Yhteistyömme Knowitin kanssa tuo tarjontaamme laajan kattauksen ohjelmistorobotiikan, tekoälyn ja koneoppisen koulutuksia. Yhteistyön myötä myös DevOps-tarjontamme monipuolistuu. Knowitin Jussi oli ensimmäinen sertifioitu DASA DevOps Product Owner -kouluttaja maailmassa. Hän on käynyt läpi koko DASA DevOps -koulutuspolun. DASA (DevOps Agile Skills Association) on yksi harvoja organisaatioita maailmassa, joka myöntää DevOps-sertifikaatteja.

Olen hyvin tyytyväinen, että saamme näin vahvaa osaamista mukaan jo ennestään vahvaan asiantuntijajoukkoomme. Etsimme jatkuvasti uusia koulutuskumppaneita taataksemme asiakkaillemme parhaat mahdolliset ajantasaiset koulutukset. 

Knowitin asiantuntijoiden pitkä koulutuskokemus testaus- ja laadunvarmistus-, ohjelmistorobotiikka- ja ohjelmistokehityspalveluiden valmennusohjelmista tuo loistavan lisän Tieturin kouluttajien osaamiseen. Tieturin tavoitteena on varmistaa Suomen vahva IT-osaaminen myös tulevaisuudessa. Tähän missioomme Knowitin asiantuntemus sopii enemmän kuin hyvin.

Tervetuloa siis mukaan, Knowit!

Tutustu uusiin kursseihin:

Ohjelmistorobotiikka
Keinotekoiset hermoverkot kehittäjille
Koneoppiminen data-analytiikassa


Anna Sahinoja
Tuoteryhmäpäällikkö, ICT

4. maaliskuuta 2019

Practices and capabilities in ITIL®4 - a critical view


In the new ITIL4 there is now less emphasis on processes and more on what is needed to get things done. [ITIL® is a registered trademark of Axelos Limited.] That’s a good thing. Many of the so-called ‘processes’ in ITIL V3 weren’t really processes anyway. While incident management certainly could be considered a process, many others didn’t fit within the definition.

Instead of processes and procedures, ITIL4 defines collections of abilities, skills, people, tools, etc. with specific responsibilities. We may need processes and specific procedures too, but it’s more interesting for a framework to define what needs to be done than to prescribe a particular way to do it. In a DevOps company they do things differently than in a traditional one, they will not use the same processes and procedures, but they may have the same set of capabilities.

What is a capability? For years enterprise architects have been interested in defining organizational capabilities. The “theory of the firm” sees an organization as a collection of capabilities. A capability is what a business needs to execute its strategy. Another way to put it is:

“A capability is an assembly of people, process, and technology for a specific purpose.”
 
(Ric Merrifield, Jack Calhoun and Dennis Stevens "The Next Revolution in Productivity")

ArchiMate defines it similarly and so does ASATE, adding brands and natural resource deposits to the definition.The standard Leonard-Barton view defines Capability management as identifying core capabilities that consist of physical technical systems, managerial systems, skills and knowledge, values and norms. Business capability modeling involves taking industry standard capability models as a basis for developing organization-specific capabilities, and if needed, break those down into specific processes, procedures, and activities.

In plain language: capability planning is defining the skills, resources, information, technology, culture, partners, etc. we need to accomplish whatever we are doing.

So far so good.

This is exactly what ITIL4 provides. A high-level capability model for service management, intended to be adapted to specific needs. Brilliant. Even beautiful.

For some unknown reason, the lead architects chose to call these collections of abilities, technology, etc. ‘practices.’ Not ‘capabilities.'

One wonders why.

One reason I saw in the advance material I reviewed was that the word ‘capability’ is too hard to translate and everybody will have a different view of what it means.

That’s obviously just a lot of Bravo Sierra.

Of course, it’s true that the word ‘capability’ has a lot of different meanings and may be difficult to translate, but that’s true for all words. It’s certainly true for the word ‘practice.’ So no, that is not the real reason.

Capability may for instance, depending on context, refer to only the “soft” dimension: skills, knowledge, and abilities, without the “hard” dimension: technology, systems, money and other resources. Or it may include, as in most business contexts, everything needed to be able of something. There is an easy solution - a definition. How about: “In the context of ITIL4, capability means a set of organizational resources designed for performing work or accomplishing an objective.”

Problem solved.

That would have been nicely aligned with TOGAF Capability-Based Planning and Business Capability Modeling, ASATE Business Capability Framework, and ArchiMate, to name a few.
Instead, ITIL4 chose the word ’practice,’ and created a much worse problem. What is a practice? How do you translate that?

COBIT 2019 defines a process as an organized set of practices and activities. ITIL4 now defines that processes are one of the dimensions of a practice. Merriam-Webster has a number of definitions for the noun practice. It may may refer to a usual way of doing things, as in ‘common practice’ or a systematic exercise for proficiency as in ‘practice makes perfect,’ but closest to the ITIL definition is ‘the continuous exercise of a profession,’ as in ‘a doctor’s practice.’ ITIL4 describes it this way:

“A practice is a set of organizational resources designed for performing work or accomplishing an objective. These resources are grouped into […] organizations and people, processes and value streams, information and technology, partners and suppliers.”

While I like that ITIL encourages establishing a set of practices, it’s a pity ITIL4 chose the term ‘practice’ over ‘capability.’ This would have been a perfect opportunity for ITIL to align the terminology with other business frameworks. To start talking about capabilities at the core of organizations.

To add to the conundrum, ITIL4 defines service management as “a set of organizational capabilities …” What? Wait! Suddenly we use the word ‘capabilities.’ These service management capabilities include the same four dimensions as practices (people, processes technology, partners).

Oh, well.

So, a ‘practice’ in ITIL4 is basically what everybody else in the industry calls a ‘capability.’ Except for the definition of service management where a ‘capability’ is what the rest of ITIL4 calls a ‘practice.’ In theory, according to ITIL, a practice is the same thing as a capability. In practice, it’s not. (That was intentional, haha)

OK, I can live with ‘practice.’ It would be cool, though, to know the real reason for this. Politics? Bad chemistry between lead architects? A compromise between conflicting views? Maybe there was a vote, and enterprise architects lost. We’ll probably never know.

We just have to get used to it. Adapt and adopt.

PS. Don’t get me wrong. I like the new ITIL. It has value. It’s adaptable and adoptable, as long as you take it with a grain of salt and try to understand the thoughts behind the words. Perhaps I shouldn’t complain. If ITIL were too consistent and easy to understand, there would be less demand for ITIL training. So maybe it’s in my best interest that it is what it is. But we do have a huge translation problem now.

Ben Kalland

Ben Kalland is Accrdited Trainer: ITIL4, COBIT5, TOGAF, LeanIT, Resilia. Axelos ITIL subject matter expert

Suositut tekstit